lauantai 30. marraskuuta 2013

Sektiovauvan imetyksen ensi-päivät



Jos kaikki on hyvin, vauva pitäisi asettaa syntymän jälkeen äidin vatsalle / rinnalle, josta hän itse ryömii rinnnalle. Hän pystyy nokkimaan rinnanpäätä ja hamuamaan nännin suuhunsa.

Ja mitä kaikkea tuossa taustalla on? 
Vauva on iholla, hän pysyy juuri sopivan lämpöisenä kun saa olla äitinsä paidan tai peiton alla. Hän saa äitinsä iholta hyödyllisiä bakteereja. Hän kuulee tutut sydämenlyönnit, äitinsä äänen ja äidin tuoksu on tuttu. Nämä lievittävät vauvan kokemaa stressiä syntymän jälkeen.Vauvan kannalta ihokontaktin toisena osapuolena voi toimia myös isä, jos äiti on estynyt.

Äiti puolestaan saa katsella ja kosketella pikkuistaan. Helpotuksen tunne synnytyksen jälkeen, ilo lapsesta saavat aikaan kaivatun oksitosiiniryöpyn. Oksitosiini supistaa kohtua, vähentää verenvuotoa, saa kolostrumin liikkeelle ja äiti voi rentoutua. Monet ovat kertoneet etteivät he tunteneet mahdollisia ompeluja tai huomanneet että heitä siistittiin synnytyksen jälkeen, sillä kipu loppui siihen kun lapsi saatiin ulos ja rinnalle. He näkivät vain lapsen.

Ensi-imetys on siitä ihmeellinen, että sen voi ottaa uusiksi myöhemminkin. Ja useita kertoja. Ideana on että vauva saa itse harjoitella imuotettaan. Ja resepti kuuluu näin; vauva vaippasilteen ja suoraan äidin iholle. Vauvaa ei patisteta, enintään voi hellästi ohjata rinnan suuntaan. Vauvaa ei voi pakottaa vaan hänelle annetaan aikaa. Jos ote on pitkään kivulias tai selvästi huono, sen voi irroittaa hellästi (sormi suunpielestä sisään, suussa oleva alipaine heltiää ja saat rinnanpään ehjänä ulos suusta) ja yrittää uusiksi.
 
Meillä tällaista ensi-imetystä ei tapahtunut koskaan. Ihokontaktiin pääsimme vasta neljäntenä päivänä. En tiedä miksi en itse riisunut lasta jo aikaisemmin ja ottanut siten iho ihoa vasten. Olinhan lukenut siitä raskausaikana. Tai miksi sairaalan henkilökunta itse ei muistuta siitä? Vauva annetaan syliin täysin puettuna ja kapaloon kiedottuna.

Mutta minulle ehdottomasti mieluisin asento imettää on ollut kylkimakuulla. Voin toisella kädellä pidellä kirjaa, voin rentoutua ja siinä asennossa parhaillaan minä ja vauva olemme voineet nukahtaakin. Ja vauvanhan ei tarvitse olla hereillä syödäkseen.

Kirjoitin aiemmin, että nukuin lapsi kainalossani. Luulen, etten heti sektion jälkeen olisi tunnistanut varhaisia merkkejä vauvan nälästä. Tilanteen kuitenkin on pelastanut se että lapsi on saanut heti rinnan suuhunsa kun on vähän kääntänyt päätään. Oikea all inclusive service 24/7.

Totesin myös, että äidinvaistot heräsivät myöhässä. Todellakin, lapsi syntyi yhden aikaan ja seitsemän jälkeen illalla tunto palasi jalkoihini. Suunnilleen samoihin aikoihin olin myös tajunnut että lapsi oli syntynyt, hän oli siinä sylissäni ja minä nyt äiti.
   
      Sektiossa käytettävät kipulääkkeet eivät estä imetystä. Ja Irlannissa puutuneisuuskaan ei ollut esteenä. Suomessa vauvaa harvemmin annetaan rinnalle heräämössä vaan vauvan ensi-imetys siirtyy pidemmälle. Tuolloin lapsi on mahdollisesti isänsä iholla kunnes äiti pääsee heräämöstä osastolle ja voi aloittaa vauvaan tutustumisen.

      Asikaisen, Laakson ja Oksan opinnäytetyössä ”Kätilöiden kokemuksia imetyksen käynnistymisestä sektion jälkeen” kerrotaan, että tavallisissa synnytyksissä käytettävä petidiini ja sektioissa käytettävät lääkkeet ovat rasvaliukoisia, jotka päätyvät istukan kautta muutamassa minuutissa myös vauvalle. Seurauksena on lapsen uneliaisuus ja hitaus. Lääkeaineen poistuminen elimistöstä voi viedä jopa useita päiviä ja näin ollen hankaloittaa myös imetyksen aloittamista. Mietin, olisiko meidänkin kohdalla lapsen uneliaisuuteen vaikuttanut käytetyt lääkkeet?

Spinaalin lisäksi olen saanut kahta muuta lääkettä joistan saa mitään tolkkua, mutta kipulääkityksenä leikkauksen jälkeen osastolla sain oksikodonia ja paracetamolia. Ensimmäinen kuuluu vahvoihin opiaatteihin ja juuri nyt kun katson Duodecimin lääketietokannasta, sitä ei saa antaa imetyksen aikana sillä se kulkeutuu pieninä määrinä maitoon ja voi aiheuttaa hengityslamaa. Mitäpä tuohon sanomaan, se ratkaisu tehtiin silloin ja onneks ei tullut mitään. En tiedä onko lääkkeen suosituksen erilaiset eri maissa vai onko ohjeistukset muuttuneet viime vuosina.

Nyt kun sain kaivettua sairaalan paperit hollille, on tosiaan muistot hieman samentuneet, muistikuvani ovat jakaantuneet pidemmälle aikavälille mitä paperilla lukee. Kotiutumisen jälkeen seuraavana päivänä hoitaja on käynyt kotonamme. Poistanut clipit haavasta, katsonut vauvan vointia ja ohjeistanut imetyksessä. Hän on käynyt myös seuraavana päivänä punnitsemassa lapsen ja katsonut leikkaushaavaa.

Musta aika hienoa, sillä ensimmäisinä päivinä kotona, itse täysin vastuussa vauvasta voi tulla monta sellaista asiaa vastaan mitä sairaalaympäristössä ei tule. Sairaalassa potilas taantuu helposti ja vajoaa ”potilaan rooliin” autettavaksi. Niin minäkin tein, minulle tuotiin ruoka omalle pöydälle, tuotiin lääkkeet, vointiani arvioitiin puolestani, minulle kerrottiin mitä lapsen kanssa pitäisi tehdä, lakanat vaihdettiin puolestani.



Käytetyt lähteet:

        Ihmeellinen ensi-imetys http://www.imetys.fi/materiaali/ensi-imetys.pdf 
        Vauvan nälkäviestintä kuvina http://www.imetys.fi/materiaali/nalkaviestit_A4x2.pdf 
        Vauvan imetys sektion jälkeen http://www.imetys.fi/itu/sektio.php
        Kätilöiden kokemuksia imetyksen käynnistymisestä sektion jälkeen http://theseus.fi/bitstream/handle/10024/52682/laakso_aija.pdf?sequence=1


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti