tiistai 17. joulukuuta 2013

Isä imetyksen turvaajana



Olen monesti kuullut että isä ei pääse tutustumaan lapseensa jos äiti omii tämän. Ja yksi omimisen ja reviirin rajaamisen muoto on imetys. Isä ei osallistu yöheräilyihin ja äiti on se joka nousee aamuisin tukka pystyssä, silmät turvoksissa, jättää ruoat pöydälle ja laittaa puhelimen jääkaappiin.

Oma kokemukseni ja mielipiteeni on että isällä on huikea rooli lapsen ruokinnassa. Vaikka hän ei fyysisesti itse ruokkisikaan lasta, hän tukee äitiä. 
Äiti tarvitsee ajoittain lepoa joten kuka estäisi isää käymästä lyhyellä vaunulenkillä, hoitamasta vaippojenvaihtoa välillä öisin, hoitamasta muuta kotia ja muita lapsia?


Kun sektiohaavani oli vielä arkana, mieheni hoiti pääosan vauvan vaipanvaihdoista. Kylvetyksestä tuli isän ja vauvan oma juttu.

Muistain joitain päiviä kun puolisoni on herättänyt minut, olen torkkunut päiväunia ja hän on tuonut viereeni nälkäisen lapsen. Mitä lie olivat touhunneet alakerrassa kunnes oli aika käydä välipalalla.

Meille iski sammas esikoisen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Päälle päin ei näkynyt mitään, mutta rinnassa tuntui polttava kipu kaiken aikaa ja rinnanpäätä kutitti ja kihelmöi. Ei miehenikään tiennyt missä vika oli, mutta häneltä tuli kaikkien aikojen ihanin lausahdus tuolloin. ”Mitä siellä imetystukilistalla sanotaan?” ja minähän painelin tietokoneelle salamana. Ei siinä kivussa ja hädässä tullut mieleenkään etsiä itse tietoa.

Hän on aina jaksanut kuunnella paasaustani imetyksestä. Välillä on ollut fanaattisempiakin aikoja, etenkin toista lasta odottaessa ja hän otti sen kaiken vastaan. Ja piti myös puoliani kun oli sen aika. Hän on antanut tukensa sille mitä halusin. Eikä ole koskaan kysynyt riittääkö maito tai ehdotellut pulloilua.

Jossain vaiheessa minulla oli vaikeaa imettää istualtaan julkisesti. Lapsen hermostuessa kesken bussimatkan olemme hypänneet pois kyydistä Phoenix Parkin liepeillä, menty sinne viltille pötköttelemään ja vauva on saanut syödäkseen. Sitten olemmekin kävelleet kilometritolkulla kotia kohti. Mietin tuolloin olisinko itse suostunut isän roolissa muuttamaan koko illan ohjelmaa yhden imetyskerran vuoksi, en vieläkään tiedä.

Jo odotusaikana olisi hienoa kun isätkin ottaisivat selvää imetyksestä ja heille tarjottaisiin sitä. Ei kenenkään tarvitse olla kävelevä opus kaikkien niksien kera, sekin riittäisi kun osaisi tarvittaessa ohjata äidin osaavan tuen ääreen. Mutta muutamia aiheita on, joissa monesti tarvitaan tukea ja isällä voisi olla merkittävä rooli tilanteiden ratkaisemisessa olisivat; tiheänimun kaudet, imetyksen tehostaminen ja kun imetys sattuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti