maanantai 2. joulukuuta 2013

Riittääkö maito?



Heti alkuun on todettava, että minusta on surullista jos imetystaival päättyy aikaisemmin kuin äiti olisi toivonut tai se ei pääse lainkaan alkamaan. Ja nyt täytyy täsmentää että tarkoitan äitejä, jota toivovat voivansa imettää. Nykyään tieto ei kulje sukupolvelta toiselle ja jos se kulkee, mukana tulevat 1920-luvulta lähtien tulleet höysteet ja kikkakolmoset millä nykytietämyksen mukaan vain kampitetaan potentiaalinen imetys. 

Ja jotta pääsen ennen pitkään kirjoittamaan turvallisen imetyksen merkeistä, pitäisi ensin ymmärtää hitusen imetyksen historiaa ja sitä, mistä niin monenkirjavat ohjeistukset oikein tulevat. Se ei ole äidin vika, jos hän saa vanhentunutta tietoa, mutta soisin kyllä että mahdollisimman moni tietäisi tämän päivän faktat ja näin vältyttäisiin virheellisten neuvojen jakamiselta.

Alkujaan imetys on ollut elinehto vauvalle. Lapsi ja äiti olivat onnekkaita jos selvisivät hengissä raskaudesta, synnytyksestä ja lapsivuodeajasta. Lisämaito ja totaalinen korvikeruokinta joko toisen nisäkkään maidolla tai viljasta tehdyllä vellillä ei ole suinkaan 1900-luvun kotkotuksia. Trendi imetyksen pituudessa on vaihdellut vuosituhansien aikana. 

Varhaisimmat viitteet kuinka pitkään lapsia on imetetty on löydetty luuanalyysien avulla. Imetys on loppunut suunnilleen muutaman vuoden ikäisenä ellei jopa aiemminkin. Muinaisen Egyptin ajoilta säilyneessä kirjoituksessa on viitattu 3 vuoden imetykseen. 4000 eKr. on löydetty lasten ruokkimiseen tarkoitettuja astioita imeväisikäisen haudoista. Julius Ceasarin tiedetään paheksuneen aikansa ylimysnaisten olemattomia haluja imettää itse lapsiaan.
Keskiajalla varakkaat saattoivat lähettää lapsensa maalle imettäjien hoiviin tai palkata imettäjän kotiinsa. Valistuksen aikaan 1600-1700-lukujen taitteessa omien lasten imettäminen itse nousi taas suosioon.

1700-1800-l. vaihteessa alkoi teollistuminen. Ihmisiä muutti ahtaisiin oloihin kaupunkeihin ja kiire valtasi arjen. Naiset eivät ehtineet hoitamaan lapsiaan kuten ennen vaan lasten korvikeruokinta aloitettiin hyvin varhain. Erot maalla kasvaneisiin ja enemmän imetettyihin lapsiin olivat huimat lapsikuolleisuusluvuissa. Kun saatiin kiinni ajatuksesta, että imetys suojelee lasta ja millainen ruokinta on sopivaa vauvalle, nostatti taas imetyksen arvoa korkeammalle.

Minä sanoisin, että Suomen imetystietämyksen alasajo alkoi 1920-luvulla, jolloin lääkärit saivat päähänsä esittää suosituksia imetyksen suhteen. Eiväthän he toki sitä (haittaa) ajaneet takaa, vaan lasten parasta, mutta väärin tiedoin. Tuolloin tuli vahva suositus kellon mukaan imettämisestä (seurauksena liian pitkät imetysvälit). 1930-luvulla vauvoille annettiin laihaa teetä ja sokeriliuosta maidonnousua odotellessa.

Ihmiset ruokkivat lapsiaan omatekoisilla korvikkeilla (esim. kauralimalla) 1950-60-luvuille asti. 1956 markkinoille tuli ensimmäinen teollinen korvike. Harvalla suosituksia noudattavista naisista maito riitti oikeasti vauvalle, joten erittäin monet tarvitsivat korviketta ja lisäruokia hyvinkin varhain. Mistä pääsemmekin siihen, miksi kuulemme omilta äideiltämme ihmettelyä miten maito muka riittää vieläkin ja ehdotellaan lisäruokien aloittamista. He ovat kokeneet oikeasti sen, että maito ei riitä ja että se tapahtui myös naapurin rouvalle, serkuille ja ystäville.

1970-luvulla imetystä suositeltiin jatkettavaksi vain 3 kuukauden ikään asti. Tämän pullonpohjan saavuttamisen jälkeen alettiin vaatia luonnollisempia synnytyksiä ja lapsia alettiin vierihoitaa äitiensä luona.

1981 WHO julkisti korvikekoodin.

1980-luvun alussa imetystä suositeltiin jatkettavan 1-2 vuoden ikään asti. Vuosikymmenen lopulla otsikoihin nousivat ympäristömyrkkyjen vaikutukset ja imetyssuositus tipahti 6-12kk:n ikään.

1997 imetystä suositeltiin jatkettavan vuoden ikään ja kiinteiden aloittamista 4-6kk:n iässä.

Esikoiseni aikaan 2008-> täysimetyssuositus oli 6kk, imetyksen jatkaminen osittain vähintään vuoden ikään tai niin pitkään kuin se on ok äidille ja lapselle. Tämän ajatuksen turvin toimin myös kuopuksen kanssa, vaikka muutaman vuoden aikana alettiin jo puhumaan että kiinteiden maistelut pitäisi aloittaa 4 kuukauden iässä.

Jos piirtäisin kaaviota kuinka suositeltavaa imetys kulloinkin on ollut, se näyttäisi yhtä kammottavalta kuin kammiovärinän EKG.

Lisää imetyksen historiasta Imetyksen ensipäivät vuonna 1939.

Lähteinä tälle tekstille:


Deufel, M. & Montonen, E. Onnistunut imetys. 2010. Duodecim.

Seuraavaksi jatkan turvallisen imetyksen merkeistä, WHO:n imetyssuosituksesta ja korvikekoodista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti