keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Missä saa imettää?



 Ajattelen että missä vain missä imettäminen on turvallista. Se ei ole turvallista että imettää lasta sylissään liikkuvassa autossa.

Omat kokemukseni julki-imetyksestä jakaantuvat kahden maan kesken. Irlannissa saatoin imettää lastani pubissa, bussipysäkillä, puistossa, kaupassa, junassa, kaverilla... Ja sitten kun tuli ensimmäinen lentomatka Suomeen, lentoemäntä palasi kertaalleen kohdallemme katsomaan vauvaa joka nukkui ja söi kantoliinassa pötkötellessään. Siinä katseessa oli uteliaisuutta ja ystävällisyyttä. Suomessa jatkoimme matkaa junalla, paikkamme oli perhevaunussa, imetin lastani kun konduktööri halusi ohjata minut vauvoineni invavessaan jatkamaan. Lopulta suostuin nolostuneena menemään tyhjään allergiahyttiin. Tuo tapaus herättää yhä voimakkaita tunteita eikä todellakaan ollut hyvä ensikokemus imetysasenteista Suomessa.

Keskustelupalstoilla kuvaillaan monesti kuinka raskauden turvottama nainen nousee ylös keskellä 5 Michelintähden ravintolaa, nostaa paidan korviin, arpiset riipputissit valahtaa polviin ja hän aloittaa suurieleisen imetyksen ”katsokaa nyt minua kun imetän!”

No tuota en ole koskaan nähnyt. Imetys on niin huomaamatonta. Monet käyttävät imetyspaitoja, takkia, huivia tai harsoja suojana. Ja jos vauva pötköttää kantoliinassa kehtosidonnassa, saa olla aika epeli kurkistelija että tietää vauvan olevan rinnalla. En tiedä ketään joka oikeasti imettäisi siksi että muut huomaisivat hänet tai mitä hän tekee. Osa taas ei halua imettää missään julkisissa tiloissa koska kokee imetyksen niin intiimiksi hetkeksi, vain äidin ja vauvan oma hetki, joten miten ihmeessä ne joilla kynnys on matalampi, haluaisivat imetyshetkeen kolmatta pyörää?

Olen monesti miettinyt, jos henkilöä häiritsee se että vauva saa tarvitsemaansa ruokaa, miksi hänen silti pitää tuijottaa kahta kauheammin? Aluksi sellainen tuntui hirvittävältä, arvostelevalta ja tuomitsevalta, sitemmin rohkeutta imettää lasta siellä missä hän on halunnut kasvoi kun aloin ajatella tuijottelijoita ajattelemattomiksi tirkistelijöiksi. Ei sekään varmaan pidä paikkaansa, mutta antoipahan rohkeutta hoitaa lasta parhaaksi katsomallani tavalla.

Esikoistani pyrin imettämään suojaisissa paikoissa, ravintolassa hakeuduimme syrjemmäs, minä selkä saliinpäin, jonkin kukka-asetelman taakse piiloon ja kerrospukeutuminen oli suuressa arvossa. Vessaan en siltikään suostunut menemään. Enkä lastenhoitohuoneeseen, vaipat ne sielläkin haisee ja oma ruoka jäähtyisi imetystuokion aikana. 

Toisen saatuani ensimmäisen kerran kävimme Prismassa. Kun lapsi näytti ensimmäisiä merkkejä nälästä, sydämeni alkoi tykyttää, hiki kirposi otsalle, kämmenet hikoilivat ja valot tuntuivat kamalan kirkkailta. Lopulta menimme kenkäosaston yhdelle penkille istumaan. Yksi vanha pariskunta kulki ohi eikä kiinnittänyt huomiota. Seuraava kerta sujuikin jo paremmin. Viimeisin julki-imetys tapahtui syksyllä isommassa Prismassa, reilu 2v. känkkäränkkä tarhapäivän jälkeen oli helpompi sujauttaa ponchon alle rinnalle kuin huudattaa koko kauppareissun läpi. Habakin on kasvanut sen verran että saatoin toisella kädellä kerätä pikkuostoksia kärryihin. Tässä on kyllä kuljettu pitkä tie ja kasvettu paljon imetyksen osalta, tärkeintä on varmaan tietää ettei ole ainoa.

En ole kuin kerran tuumannut toiselle julkisesti imettävälle jotain positiivista, taisi olla kehaisu hienoa kun imettää lastaan. Pitäisiköhän sitä useammin sanoa noin jos huomaan jonkun imettävän? Se positiivinen palaute voi olla jotain arvokasta, vaikka toinen olisikin yrittänyt piiloutuakin kukkapuskan taakse. Tuijottamaanhan siinä ei tarvitse jäädä eikä asettua seuraksi. Tästä voisi laittaa hyvän kiertämään vuoden 2014 kunniaksi.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti