keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Muuttuuko äidinmaito jossain vaiheessa epäkelvoksi lapselle?



Monikohan on kuullut lausahduksen rintamaidon muuttumisesta sokerivedeksi? Kaksi seikkaa puoltaa tuota; äidinmaito on makeaa, kuin sokerivettä. Ja jos pumppausotos on vähärasvaisempaa maitoa ns. etumaitoa (johon nykytietämykseni mukaan rasvamolekyylit maitotiehyistä eivät ole vielä päässet mukaan kuten myöhemmin tulevaan rasvaisempaan "takamaitoon"), tietenkin se näyttää laihalta sokerilitkulta. Mutta siihenpä se jääkin; hiljattain kuulin että rinnat keskustelevat lapsen syljen kanssa. Äidin elimistö alkaa valmistelemaan maitoa sopivanlaiseksi sairastuvalle lapselle. Tälle en vielä ole löytänyt kirjallisia lähteitä, mutta äärimmäisen mielenkiintoista!

Joka tapauksessa, nainen kykenee tuottamaan kolostrumia jo raskausaikana. Ensimaito on kuin tiivistettyä tavaraa; paljon proteiinia, rasvaliukoisia vitamiineja, vasta-aineita ja mineraaleja pienessä määrässä. Vastasyntynyt terve vauvahan ei tarvitse paljoa maitoa, mutta sitäkin enemmän suojaa. Ensimmäiset päivänsä, jonka aikana maito nousee rintoihin, vauva pärjälee maitotilkkojen lisäksi oman kehonsa ravintovarastojen turvin. Kolostrumin väri vaihtelee kirkkaasta kellertävään, valkeaan, rusehtavaan tai jopa vaaleanpunaiseen ja on paksua kuin kerma.

Koulussani rokoteluennolla jo törmäsin tietoon miksi vasta 6 kuukauden ikäisiä vauvoja suositellaan rokotettavan? – Siihen asti äidinmaidon vasta-aineet suojaavat vauvaa. (Ehkä tämä oli kuitenkin luennolla huonosti ilmaistu, sillä maitohan sisältää lasta suojaavia vasta-aineita jatkossakin, mutta se ei enää yksinomaa riitä.)

Kypsä maito on valkeaa, juoksevaa eikä enää niin tiivistettyä tavaraa kuin kolostrum jota nainen tuottaa noin viikon ajan synnytyksestä. Maidon noustua ja kypsyttyä, äiti tuottaakin maitoa runsaammin joka edelleen vastaa lapsen tarpeita.

Kun lapsi kasvaa, äidinmaito ei suinkaan muutu sokerivedeksi kun lapsi ohittaa maagisen ensimmäisen vuoden rajapyykin. Sen sijaan maito muuttaa muotoaan energiapitoisemmaksi. Yli yksivuotias saa äidinmaidosta yhä kaiken tarvitsemansa, paitsi D-vitamiinia ja rautaa hän ei saa tarpeeksi. 

Lisäksi löysin facebookista mielenkiintoisen kuvan Breastfeeding Matters-ryhmästä; odottava äiti imettää vain toisesta rinnasta isompaa lasta ja pumppaustuloksena hän sai toiseen pulloon kypsää maitoa taaperolle ja leporinnasta kolostrumia tulevalle vauvalle. Kaipa sitä luontoäiti on ajatellut aivan kaikkea!

Blogihiljaisuus alkaa toivottavasti helpottamaan, vaikka onhan tuon aikana jotain hyödyllistäkin puuhailtu. Uusi harjoittelujakso alkoi sairaalassa, koulussa puolestaan alkaa lasten ja nuorten hoitotyön teoriat. Pieni laktivisti jo puraisi kun vastailin ennakkotehtävään ja lueskelin lähdemateriaalejani pidemmälle. Tästä suuren kysymysmerkin kera tuleekin mielenkiintoinen opintokokonaisuus kun kritisoin lähteiden kehoituksia käyttää vauvalla tuttia ja sokerivettä tilanteessa kuin tilanteessa. 

Se mitä itse olen kokenut, imettävälle äidille ei ole annettu tilaa toimia itsellleen sopivalla tavalla ellei sitä ole osannut ja kyennyt vaatimaan. Lasten hoitotyö kuitenkin lähtee koko perheen hoitamisesta joten en poissulkisi sairaalaoloissa imetyksen ihmeellistä voimaa toimia niin lohtuna, turvana kuin ravinnonlähteenäkin.

Liekkö ansaitusti imetystukiäitikurssilaiset saivat komiat napit takinpieleen.


Lähteet:
Reinikka, J. 2006 Äidinmaidon koostumus
Paukkunen, J. & Syrjämäki, H. 2013. Opinnäytetyö. Metropolia AMK.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti