tiistai 18. helmikuuta 2014

Lapsen luonnollinen vieroittumisikä on 2-7 vuotta



Vaihteeksi täytyneen puida Ilta-Sanomissa ilmestynyttä haastattelua pitkästä imetyksestä Aino imettää lähes 6-vuotiasta Amandaa.... Haastattelu itsessään on todella asiallinen ja äidit nostavatkin esille vähemmän tunnettuja pointteja ja itsellekin tuli jotain mieleen:

  • Isomman lapsen imetys ei ole yhtä sitovaa kuin vauvan.
  • Hyvin sujuessaan imetys voi helpottaa arkea
  • Tandemimetyksen on todettu vähentävän lasten välistä kilpailua (Tandemimetys)

Tätä blogia aloittaessani aioin toimia anonyyminä, mutta se taas loisi yhden salamyhkäisyyden verhon imetyksen ympärille jos en omalla nimelläni uskaltaisi puhua aiheesta ja toisinaan laukoa omia mielipiteitäni.

Kurjaa onkin lukea haastattelun kommentteja. 

Miten imetys voikaan aiheuttaa niin vihaisia reaktioita? Lainatakseni eräästä toisesta keskustelusta hyvää kommenttia ”miten toisen imetys on toiselta pois?”

Jokaisella saa olla mielipiteensä, mutta en ymmärrä mitä henkilökohtaisuuksiin menevällä kommentoinnilla saavutetaan. Artikkelin lopussa haastateltu lastenpsykiatrian erikoislääkäri Rantala varoitti ettei ”liian” pitkään imetettyjä alettaisi ihmetellä (vai kiusata?) aiheesta. Kysynkin kuka kiusaa? Toiset lapsetko? Ketkä niille lapsille syöttää asenteita? Aikuiset? Jos lasta kiusataan koulussa silmälaseista, hankitaanko hänelle piilarit?

Hyvää lukemistoa pitkästä imetyksestä monelta eri näkökannalta löytyykin Imetysuutiset 1/2001 Karla Lopin kirjoitus Vauvaa vanhemmat maitolapset

  • Tieteen kannalta Suomessa imetyksen tilastointi loppuu ensimmäisen ikävuoden jälkeen.
  • WHO suosittelee 2 vuoden imetystä. Vastoin yleistä luuloa että vain kehitysmaissa, myös monet länsimaat ovat ottaneet suosituksen käyttöönsä.
  • Maito ei muutu sokerilitkuksi, liian rasvaiseksi tai liian laihaksi. Se on aina sopivaa lapselle.
  • Biologiselta kannalta ihmisen luonnollinen vieroittautumisikä on 2,5-7 vuoden paikkeilla (joten kenenkään naapurin imetyksestä huolestuneen ei tarvitse murehtia että äiti vierailisi vielä varuskunnan porteilla imettämässä jälkikasvuaan.)
Kieltämättä odotan aina innolla näitä haastatteluja milloin ne julkaistaan. Ja kommentteja lukiessa saa toisinaan purra hampaita yhteen. Loppupeleissähän tämä vain tarkoittaa että työnsarkaa riittää niin hyvässä kuin pahassakin. Yksikään kannustava kommentti imetyksestä ei mene hukkaan jos sen joku kuulee tai lukee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti