perjantai 21. maaliskuuta 2014

Imeväisikäisen koliikki, allergia ja refluksi



Koliikki

Kuuluu harmaaseen alueeseen. Ei tiedetä mikä sen aiheuttaa, mutta esiintyy yleisimmin 2vk-4kk iässä. Lapsen itkuisuus painottuu erityisesti ilta-aikaan ja alkuyöhön. Kipeä lapsi itkee voimakkaasti, vetää itseään selkä kaarelle, vatsa tuntuu kovalta ja on pömpöttävä.

Tällä hetkellä hoitona, mutta ei parantavina sellaisina pidetään mm. suoliston ilmakuplien pilkkomiseen oleva lääkevalmiste, keinuttelu ja vauvahieronta. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00430
Koliikkimaiset oireet voivat myös johtua hoidettavista ongelmista kuten allergiasta. http://www.allergialapset.fi/maitoallergia-lapsella/  

Ruoka-aineallergia

Ruoka-allergia kattaa myös käsitteen ruokayliherkkyys.

  • Tämän hetken hoitosuositukset puhuvat altistuksen puolesta, koska näyttö on erittäin heikkoa (C) kun puhutaan allergian ehkäisyohjeista. 
  • Mikäli imetettävän lapsen muu perhe on allerginen ja lapsikin näin ollen omaa suuremman riskin tulla allergiseksi jollekin, ei ole syy äidille etukäteen vältellä ruoka-aineita, sillä siitäkään ei ole vahvaa näyttöä kuinka paljon yksinomainen imetys vaikuttaa allergisten sairauksien riskiin (C). 
  • Sen sijaan näyttö on vahvaa sen osalta, että äidin raskaudenaikaisilla tai imetyksen aikaisilla ruoka-ainerajoituksilla ei ole vaikutusta ruoka-aineallergioiden ehkäisyssä (A). (Käypähoito, 2012)
Viimeisimmästä ohjeistuksesta tulee elävästi mieleen kun odotin esikoistani. Raskauden alussa oli ok syödä pähkinöitä, mutta raskauden loppupuolella suositus muuttui ja alettiin puhua että odottava äiti altistaa pähkinöiden puputuksellaan lapsensa pähkinäallergialle ja ohjeistus olikin sitten välttää pähkinöitä.


Oireet jotka voivat viitata allergiaan ovat:
Suolisto-oireet:


  • Vatsakipu, joka on voimakas ja vuorokauden ajasta riippumaton. Lisäksi tähän liittyy muitakin oireita kuten ripulia.

  • Ilmavaivat; jotka esiityvät voimakkaina, eivät ole aikaan sidottuja, ohella esiintyy usein ripulia.

  • Löysät ulosteet tai ripuli; ripulioire on voimakas tai pahenee kaiken aikaa.

  • Pulauttelu tai oksentelu; oireilu on voimakasta tai pahenevaa ja tähän liittyy myös kipuilua.

Iho-oireet:

  • Atooppinen ihottuma; keskivaikea tai vaikea, joka oirelee ihonhoidosta huolimatta eivätkä miedot kortisonit auta.

  • Ihon punoitus, punoittavat näpyt; voimakasoireinen, laajalla alueella, pahenee tai pitkäaikainen vaiva.

  • Nokkosihottuma tai turvotukset, alkaa heti ruoan nauttimisen jälkeen, kestää alle vuorokauden.

  • Suun kutina / kirvely; myös kypsennetyistä ruoka-aineista (koskee enemmän kiinteitä syövää lasta kuin vain maidolla elävää).

Hengitysoireet:

  • Nuha, nenän tukkoisuus, yskä; alkaa heti ja rinnalla on muita allergiaan viittaavia oireita.

  • Hengitysvaikeus; alkaa heti ja rinnalla on muita allergiaan viittavia oireita.

  • Lisäksi jos lapsi on kovin levoton tai itkuinen vuorokauden ajasta riippumatta ja olotila vain pahenee, kyseessä voi olla allergiaa.

Jos oireet ovat ainokaisia, lieviä, satunnaisia, kyseessä on todennäköisesti jotain muuta kuin ruoka-aineallergia. (Csonka & Junttila, 2013)

Tästä aiheesta oli todella vaikea saada tietoa irti, sillä kaiken yhteydessä puhutaan kiinteiden syömisestä, isomman lapsen ruokavaliosta tai imeväisikäisen kohdalla puhutaan enemmän korvikeruokinnan merkityksestä ja vaihtoehdoista kuin siitä mitä äiti itse voi tehdä tilannetta helpottaakseen. Käyttämäni kirja ei mainitse äidin maidottomasta ruokavaliosta sanaakaan pikaselauksellani, mutta silmiini kyllä osui erittely erikoiskorvikkeista. Mietin kovin, ohjataanko vanhempia tällaisessa tilanteessa mieluummin erikoiskorvikkeiden äärelle vai sorvataanko äidin oma ruokavalio lapselle sopivaksi?

Nyt tarjoankin sitten sen mitä vertaistuen puolelta olen oppinut; lapsi voi kasvaa hyvinkin pitkälle rintamaidon varassa, kunnes alkaa taas sietämään listalta karsittuja ruoka-aineita. Tällä linjalla on hyvä olla lääkärin ja neuvolan kanssa yhteistyössä, etenkin jos äidin ruokavalio muuttuu kovin suppeaksi, on löydettävä korvaavia ruoka-aineita jottei äidille kehittyisi vaarallisia puutostiloja.

Niin vertaistukijana kuin tulevana terveydenhuollon ammattilaisena koen tämän hyvin ristiriitaisena. Tiedän että on kamalaa kun lapsi kutiaa, raapii itseään, itkee, vääntelehtii ja voi huonosti. Ja silti pitäisi äitinä jatkaa sen ruoan syömistä joka mitä ilmeisimmin aiheuttaa oireet. Vertaistukijana haluaisin sanoa että jätä se ruoka, korvaa jollain muulla ja kokeile myöhemmin uudelleen. Vauva-ajan kun ei mielestäni kuulu olla tuskaista ja itkuista. Ehkä kultainen keskitie olisi terveydenhuollon kautta päästä valvottuun altistuskokeeseen ja myös ravintoterapeutin juttusille jotta koko perhe voisi mahdollisimman hyvin.

Refluksi:

Pienillä vauvoilla tämä johtuu ruokatorven alasulkijan kehittämättömyydestä tai siitä että se aukeaa väärään aikaan ja liian usein. Hapan vatsansisältö pääsee nousemaan lapsen ruokatorveen,  pahimmillaan nieluun asti ja aiheuttaa polttavaa limakalvoärsytystä ja vaurioita. Oireet helpottavat ajoittain kehitysvaiheiden myötä, yleensä konkreettisin merkitys on kiinteiden ruokien aloituksella, maidonsakeuttimen käytöllä ja sillä että lapsi on mahdollisimman paljon pystyasennossa.

Oireita on pitkä lista, mainitsen tässä nyt osan ja mieluummin ohjaan asiasta lisää kiinnostuneen oman yhdistyksen sivuille tutustumaan lisää. Pienen vauvan oireisiin kuuluvat mm. oksentelu heti syötön jälkeen, rohiseva hengitys syötön aikana, itkuisuus, vetää itseään selkä kaarelle ja rintaraivarit. Vauva syö usein ja pieniä määriä. Lisää oireista ikäkausittain http://www.refluksilapset.fi/oireetvauvalla.html
 
Imetys tarjoaa tiettyjä etuja refluksilapsen kanssa, mm. äidinmaito sulaa nopeammin kuin korvike, joten se poistuu vatsalaukusta nopeammin ja näin ollen vähemmän vatsansisältöä pääsee nousemaan ruokatorveen. Imetysasennoissa on parasta suosia asentoja joissa lapsen saa mahdollisimman pystyyn, tai makuulla ollessa lapsi makaa äidin rinnan ja vatsan päällä.
Ihokontakti myös rauhoittaa hätääntynyttä lasta ja imeminen tuo lohtua kivuliaalle vauvalle.

Toisinaan voi olla, että lapsi haluaa olla rinnalla jatkuvasti ja syödä itsensä liian täyteen. Tämä pahentaa refluksioireita ja on aihetta rajoittaa syöttökertoja 2-3 tunnin väleihin. Lapsen varovainen röyhtäytys on hyvästä, mutta mieluiten niin että lasta kannattelee kainaloiden alta, eikä nosta perinteisesti olkapäälle jossa lapsen vatsaan kehittyy painetta. http://www.refluksilapset.fi/vauvanimetys.html

Tästä taas päästään siihen, että refluksilapselle tutti voi olla hyvästä, hän saa imeä, mutta vatsaan ei tule kaiken aikaa lisää maitoa.

Refluksilapsen diagnisoiminen ei ole aina helppoa. Päällepäin voi näyttää että lapsi kasvaa hienosti, mutta vanhemmat itse tietävät että kaikki ei ole kunnossa. Vaikka juuri sillä hetkellä kun lapsi itkee lohduttomasti, et voisikaan auttaa häntä vippaskonstein, on kuitenkin jotain mitä jokainen äiti ja isä voi tarjota lapselleen; syliä ja lohtua. Ne ovat keinoja joilla lapselle kerrotaan ettei hän ole yksin, oma turvallinen aikuinen on läsnä ja huolehtii hänestä. http://www.refluksilapset.fi/vauvanhoitoarjessa.html

Silent-refluksi

Eräs refluksin muoto, johon ei liity oksentelua. Tämä voi olla kuitenkin kivuliaampi ja hankalaoireisempi kuin refluksi. Tässä tapauksessa vatsansisältö nousee lapsen ruokatorveen, lapsi nieleskelee paljon ja pahimmillaan nesteet jäävät seilaamaan edestakaisin ruokatorveen. Lapsi on itkuinen ja itku alkaa etenkin kun lapsen laskee makuuasentoon. http://www.allergialapset.fi/refluksioireet/
 
Refluksioireet voivat viitata myös ruoka-aineallergiaan, joten yksinään tätä on vaikeaa selvittää. Silti jos on vahva epäilys vaivasta, helpointa on hakeutua lääkärille joka tietää refluksista.

Lopuksi linkkejä mistä löytyy vertaistukea:
 
Lisäksi lähteenä käytetty:
Csonka, P. & Junttila, P. 2013. Lapsiperheen allergiaopas. WSOY.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti