tiistai 11. maaliskuuta 2014

Rintalakkoilu ja -raivarit



Harjoittelu loppui. Kyllä ne sydämenasiat olivat mieleen. Sairaanhoitajana varmasti haluaisin tehdä töitä kardiologisella osastolla. Ja heti harjoittelun jälkeen hiihtolomaviikolla sairastuin. Ja edelleen olen hieman alavireessä, mutta onneksi virtaa jo riittää teoriaopintojen pariin sekä muuhun puuhasteluun kuten blogin kirjoittamiseen. Itse asiassa murehdin että jaksostani tulee liian kevyt, olen tässä tottunut säheltämään joka suuntaan jotain, joten luonnollisesti korjasin tilanteen. Nyt rullaa nettikurssit, opinnäytetyötä aloitellaan (onneksi sillä ei kuitenkaan ole mikään kiire!) ja töiden osalta olisi enemmän kuin tarpeeksi hommia. Joten aivan mieletön fiilis, vuorokaudesta loppuu tunnit kesken, mutta onneksi se into on tallessa vielä aamullakin.

Mutta nyt haluan tarttua aiheeseen, jonka osalta huomasin että oma tietämykseni on aika heikoilla kantimilla. Osittain siksi etten ole itse juurikaan tämän asian parissa paininut ja siten mielenkiinto aihetta kohtaan on ollut vähäinen. Joten vuorossa on rintaraivarit ja –lakkoilu.

Kuulostaako tutulta: otat lapsen rinnalle, imetät hetken, vauva alkaa liikehtimään levottomasti, irrottaa oteen, tarttuu uudelleen, irrottaa, hermostuu ja aloittaa huudon. Ja tiedät että se imetyskerta oli siinä? Seuraavalla kertaa ehkä odotat pienen pelon kanssa meneekö sekin imetys metsään.

Vastasyntynyt ei raivoa rinnalla

Päivityksen merkeissä lisään tämän kappaleen. Jos vastasyntyneen imetys on aivan mahdotonta, lapsi ei tartu rintaan, kiemurtelee, työntää rintaa pois ja itkee, hän ei tee sitä raivotakseen.

Kuinka synnytys sujui, tarvittiinko imukuppia? Sen käyttö voi venyttää hetkellisesti vauvan niskassa hermotuksia, jolloin tilanne näyttäytyy niin ettei vauva välttämättä hamua rintaa kun poskea hipaisee tai hän ei lähde imemään rintaa kuten normaalisti. Vauva voi olla tokkurainen myös äidin synnytyksessä saamien lääkitysten vuoksi. Tärkeää olisi pitää vauvaa ihokontaktissa ja tarvittaessa seurata verensokereita jos syömättömyys jatkuu. (Nämä asiat huomataan jo synnyttäneiden vuodeosastolla ja hoidetaan siellä)

Itkevä vauva voi olla myös kipeä, millaisessa asennossa hän oli kohdussa, tuliko synnytyksessä komplikaatioita? Vauvan voi olla vaikea olla esim. vasemmalla kyljellä. Vastasyntyneen käyttäytyessä
näin hae terveydenhuollon ammattilaiselta apua.

Syitä rintaraivareihin on useita.

  • Ikäkausiin liittyvät asiat: tiheänimun hermoilut, lasta kiinnostaa kaikki muu paitsi ruokailu, keskittymisvaikeudet, hampaiden puhkeaminen tai isommalla lapsella voi kiukuttaa jos äiti tarjoaa liian usein rintaa.

  • Sen hetkiseen olotilaan liittyvät asiat: märkä vaippa / pissahätä, röyhtäytyttää, liian kova nälkä, sairaudet (korvatulehdus, vatsatauti jne.), allergiat.

  • Lapsi on voinut säikähtää imetystilannetta, esim. joku kerta kattila on voinut kolisten pudota lattialle tai lapseen on voinut jollain kerralla sattua, miksi hän välttelee imetystä.

  • Äitiin liittyvät tekijät: pettymys rintaan (hidas heruminen, liian vuolas heruminen), maidon maku (äidin käyttämät lääkkeet, nautittu ruoka / juoma), äidin vieras tuoksu.

  • Vauva voi myös saada runsaasti lisäruokaa jolloin hän ei kaipaa rintaa, mutta tässä kohdin olisi muistettava että suosituksen mukaisesti rintamaidon tulisi olla ensisijainen ravinnonlähde vuoden ikään saakka. Ja tietenkin jos lapsi on tottunut pulloon / tuttiin, rinta on aivan oma juttunsa.

Vaikka saisimme kaikki edellä olevat tarkastettua ja ”eliminoitua”, jäljelle jää vielä lapsen oma temperamentti ja millä keinoilla äiti vastaa lapsensa viestintään. 

Lempilapsekseni on tullut mieheni suosittelema kirja Transactional Analysis joka nojautuu Eric Bernen oppeihin ja tiivistetysti käsittelee ihmisten välistä kommunikointia (olen päässyt siihen asti että tiedostan osan toimistani miksi reagoin johonkin niin kuin teen, mutta vielä vaikeampaa on lähteä muuttamaan omaa käytösmalliaan).

Jos lapsi viiittaa kintaalla Eric Bernelle, meillä on onneksi muitakin keinoja työstää raivareita ja lakkoiluja, jotka itse asiassa ovat isossa roolissa kun imetys päättyy. Voi olla ettei kyseessä ole mikään kahden päivän kiukuttelu, vaan se voi jatkua viikkojakin, jonka aikana lapsi pitäisi saada kuitenkin syötettyä useamman kerran päivässä.

Ensimmäinen keino on lisätä ihokontaktia. Pienemmän vauvan kanssa ihokontakti vahvistaa lapsen luontaisia vaistoja hakeutua rinnalle ja imeä. Vanhemman vauvan kanssa ihokontakti paitsi auttaa imuoteongelmissa, lakkoilun aikana se tukee vauvan vaistoja ja edesauttaa oikean imuotteen oppimisessa. 

Vastasyntyneellä primitiiviheijasteet (mm. hamuamis-, imu-, nielemis- ja moronheijaste) ovat vahvasti pinnalla. Ne ovat vastasyntyneen kannalta välttämättömiä, mutta ne alkavat hiipua taka-alalle motorisen kehityksen myötä jolloin primitiiviheijasteet korvautuvat suojeluheijasteilla (esim. istuessaan lapsi tukee asentoaan laittamalla käden lattiaan jottei kaadu / lapsi ottaa kädellä vastaan kaatuessaan).

Rintaa ei pitäisi tyrkyttää, lasta ei voi pakottaa imemään (tästäkin olen kuullut useita väittämiä), vaan tuputtaminen voi johtaa jopa puremiseenkin. Sen sijaan äiti voi kulkea kotosalla paidatta.

Jos onglemia on herumisessa, sitä voi auttaa mm. lämpöisellä kauratyynyllä, mielikuvaharjoituksilla, rintojen hieronta jne.

Imetystilanteita kannattaa muuttaa esim. lapsen imetys kun hän on uninen, imettäminen valssaten pitkin asuntoa, eri asennoissa imettäminen... vain mielikuvitus on rajana.

Jos lapsella on liian kova nälkä, hänelle voi antaa vähän maitoa ennen imetystä. Pulloon tottunutta voi juksata käyttämällä rintakumia jonka ottaa nopeasti pois välistä. Ja jos lisäruokia menee hirmuiset määrät, niitä voi hienoisesti tarkastella meneekö niitä liikaa suhteessa lapsen saamaan maitomäärään.

Ja hyvä muistaa, että rintalakkoilu tai –raivarit eivät ole lapsen protestia äitiä vastaan. 

Jos imetys ei  meinaa sujua, on tarkkailtava lapsen kasvua, vaippojen kastumista, äiti voi ylläpitää maidontuotantoa lypsäen ja helpointa on mennä hetki kerrallaan. Tavoitteet viikon päässä voivat olla liian kaukana ja syödä lopunkin motivaation vielä yrittää. Ja jos tuntuu siltä ettei imetyksestä tule mitään, äidillä itsellään on oikeus päättää jatkaako vai eikö. Sillä kuuluisalla kolmannella pyörällä ei ole taaskaan sanomista imetyksen pituuteen tai kuinka se pitäisi tehdä!

Lisään vielä, että jos yrittämistä jatkaa on tarkkailtava ettei lapsi pääse kuivumaan (tiedän ettei ole helppoa tunnistaa kuivunutta lasta ellei sellaista todellakin ole aiemmin nähnyt, joten jos epäilyttää, ei ole turhaa käydä sairaalassa näytillä, etenkin pienet lapset kuivuvat todella nopeasti ja tarvitsevat silloin apua nestetasapainon korjaamisessa).

Tämä teksti on ehkä kurja päättää näihin sanoihin, näillä ongelmilla ei ole aina onnellista tai minun toivomaani loppua, jokainen tilanne on omanlaisensa, mutta sen voin sanoa että vertaistukea aiheeseen liittyen löytyy runsaasti pitkin internettiä, erityisesti suosittelisin kysymysten ja vastausten aarreaittaa maitolaituria.

Päivitetty 23.10.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti