maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sekaruokinta vuonna 1939




Huom, tämä teksti on vain kurkistus menneeseen, näitä ohjeita ei tule käyttää lastenruokinnassa!

Ei ole vain tätä päivää, että lapset ovat kieltäytyneet rinnasta, mutta Ylpön ajatus on ollut että lapsi kyllä syö rintaa jos siellä on jotain mitä imeä. Myöskin ajatus että jossain vaiheessa rinta on tyhjä, oli voimissaan. Jos lapsi oli jo 3-4kk vanha kun olisi ollut tarve pullolle, Ylppö kehoitti sekaruokkimaan lasta lusikalla. Tällöin ei tarvinnut laittaa rahaa imukkeisiin, keitellä ja pitää puhtaana niitä. ”Useasti täytyy äidin jo muutama viikko syntymän jälkeen lähteä työnansiolle kodin ulkopuolelle. Tällöin on välttämätöntä korvata muutamia rinta-aterioita maitoseoksilla.”

Tämän riskinä oli että lapsen suoli ärtyi ja vauva sai ripulin. Tätä estääkseen äidin tuli lypsää maitoa talteen ja sekoittaa sitä maitoseokseen. Imettäessä äidin oli hyvä syöttää kummatkin rinnat samalla kertaa lapselle.

Kun puhutaan keinoruokinnasta, lehmänmaito oli parempaa kuin vuohenmaito. Jälkimmäisen kerrotaan johtaneen imeväisen vähäverisyystiloihin ja riisitaudin vaara oli todennäköisempi kuin lehmänmaidolla ruokittaessa. Vuohenmaito tuli kyseeseen vain jos lapselle ei ollut todellakaan tarjota rintaa tai  lehmänmaitoa. Sen sijaan parasta olisi ollut tamman tai aasinmaito, joka on koostumukseltaan lähempänä äidinmaitoa. Meidän oloissamme kuitenkin lehmiä oli kutakuinkin joka pitäjän nurkilla ja paremmin saatavilla kuin tammoja, joten lehmänmaidon käyttö vakiintui. Olen muutama vuosi sitten ohimennen lukenut jonkin koosteen, että tammanmaidon hera-kaseiinipitoisuudet muistuttavat paljon läheisemmin ihmisen tuottaman maidon suhteita kuin lehmänmaito (ks. teksin loppuosa).

Lehmänmaito oli tärkeää keittää. Se lypsettiin navetassa, kaadettiin astiasta toiseen, sillä oli monta käsittelijää ja lopulta keittäen maidosta tuhottiin vielä joitain ainesosia. ”Vitamiiniainesten” uupuminen kohotti taas riisitaudin riskiä. Tämän vuoksi puutetta korvattiin mm. appelsiini- tai sitruunamehulla tai porkkanoista tai lantuista survotulla mehulla. Kesäaikaan hedelmät voitiin korvata kotimaisilla marjoilla.

Lehmänmaidon kaseiinia kutsutaan kirjassa juustoaineeksi, joka lapsen vatsan suolahappojen vuoksi sakkautui ja muuttui isoiksi, vaikeasti sulaviksi möhkäleiksi lapsen suolessa. Vedellä lantraamisen sijaan olikin parempi miedontaa lehmänmaitoa kauralimalla, vehnäjauhokeitolla, riisilimalla, ohraliemellä etc. koska kokemuksen mukaan lapset sietivät tätä paremmin. Miedontaminen kuitenkin teki lehmänmaidosta laihempaa ja seoksen ravintopitoisuus ei ollut tarpeeksi suuri lapselle. Joten tätä korvattiin lisäämällä sokeria. 

Yksi ohje liki äidinmaidonkaltaiseen seokseen kuului näin:

  • ½ litraa maitoa
  • ½ litraa kauralientä
  • 50g maitosokeria


Tämä olisi likimain kuin äidinmaitoa, rasvapitoisuus vain hivenen alhaisempi, joten lasta pitäisi syöttää hieman runsaammin jotta äskensyntyneen tai nuoren imeväisen ravinnontarve tyydyttyisi.

Ja kuinka näitä limakeittoja tehtiin?
Litraan vettä sekoitettiin n. 3rkl kaura-, ohra- tai riisihiutaleita tai suurimoita, seosta keitettiin kymmenisen minuuttia ja sitten se siivilöitiin.

Koska kyseessä oli kuitenkin taloudellisesti niukat ajat, maitoseoksen ohjetta voitiin vielä rukata...
”Äidinmaidon sokeri on maitosokeria. Maitosokeri on kuitenkin verraten kallista ja kokemus on osoittanut, että voimme sen täysin ja ilman mitään haittoja lapsen kehitykselle ja ruuansulatukselle korvata tavallisella keittosokerilla.” Ja jotta tämä ei olisi liian simppeliä, osan sokerista saattoi korvata vitamiinipitoisella, puhtaalla hunajalla.

Maito-kauralima-sokeri-seoksella lapsi pärjäsi ensimmäiset kolme kuukautta. Sitten oli aika vaihtaa kauralima vehnäjauhovelliin (1l vettä ja n. 50g vehnäjauhoja).

Lainaan suoraan esimerkit lasten aterioista ennen vuoden ikää.

  • 6-9kk: 4 ateriaa joiden suuruus on noin 2dl. Tästä 2/3 on maitoa, 1/3 vehnäjauhokeittoa ja 40g sokeria koko päivän aikana. Lisäksi yksi ateria joka sisältää 200-300g perunasosetta kera keitetyn munan tai kalan. Lisäksi tuoretta hedelmää kuten raaputettua omenaa.

  • 9-12kk: 1 ateria; 2dl kokomaitoa johon survottu vehnäkorppuja. 1 ateria, 200-300g peruna- tai porkkanasosetta kera kalan tai munan. 1 ateria 2dl hedelmäsoppaa, 1 ateria 2dl vehnä- tai mannasuurimopuuroa ja tuoretta hedelmää.

Arvo Ylppö varoittaa, että äitien ihannoimat pyöreät, lihavat ja raskaat pallerot (lapset), eivät ole ylpeyden aihe, vaan nämä lapset ovat tulosta liiallisesta syöttämisestä ja ovat suuremmassa riskissä sairastua eri tauteihin.

Kirjassa kerrotaan kuin sanomalehdissä mainostetaan erilaisia jauho-, maito- ym. ruokaseoksia, joidenkin tehdastuotteiden väitettiin pystyvän jopa korvaamaan äidinmaidonkin. Ylppö toteaa napakasti että nämä tuotteet ovat turhia terveen lapsen ruokinnassa. ”Kerrassaan paikkansapitämätön, jopa vaarallinen on väite, että jokin tietty maito- tai jauhoseos täysin kykenisi korvaamaan äidinmaidon.” Ja tämä tuohtumus päätyy muistutukseen että maitoseokset ovat hätävara kun muuta ei ole tarjolla.

Jos lapsen painonnousu ei ollut kuitenkaan toivottua, vaihtoehtoina oli korvata vehnäjauhot ohra-, kaura- tai maissijauhoilla tai mallasmehulla.

Keinollisesti, 5 kertaa päivässä ruokitun lapsen ei tarvinnut saada yöllä ruokaa. Vatsalaukku saisi levätä pidemmän ajan. Lapsen suolisto käsitteli noin 200g annoksen noin kolmessa tunnissa, joten ruokintavälien oli hyvä olla 3½ tuntia. Tämä myös jotta vatsalaukku ei venyisi liikaa, veltostuisi ja aiheuttaisi vatsakatarria, oksentelua ja muuta haittaa. 

Ylppö kertoo tavanneensa usein 5-6kk vanhoja lapsia jotka ovat pärjänneet neljällä aterialla päivässä, viimeinen ruoka on tarjottu 16-19 aikoihin.

Pulloruokinnan oli tapahduttava nopsaan, jos lapsi asui pullolla, hän sai myös runsaasti ilmaa. Tätä myös puolsi laskukaava, että lapsen imiessä yhtä rintaa 15min, hän sai 200g äidinmaitoa. Jotkut lapset olivat kuitenkin hitaampia ja ruokinnan voitiin antaa kestää vähän pidempään. ”Mutta sopimatonta on kuitenkin syöttää lasta yhteen mittaan 20 minuuttia pitempää aikaa, oli sitten kysymys rinta- tai pulloruokinnasta.”

Pulloa oli pidettävä koko ruokinnan ajan kädessä. Tuohon aikaan ei pahemmin hössötetty läheisyydestä, vaan käytännön syistä liinaan tuettu pullo luiskahti usein pois paikoiltaan ja juomat valuivat hukkaan. Tai kumi-imuke meni liian syvälle lapsen suuhun aiheuttaen oksennusreflektin, ruoan päätymisen henkitorveen ja lopputulemana oli ankarat yskänpuuskat.

Ensimmäisen ikävuoden loppupuolella saatettiin aloittaa myöskin lihat, mutta niillä ei ollut verrattain niin kiire.

Loppuun voisin todeta omia mietteitäni tästä. Ensinnäkin pullolasten pitkä ruokailuväli illasta aamuun, etenkin jos viimeinen ateria oli kuuden maissa, voin vain kuvitella mitä sen ikäisen verensokeritasolle tapahtui ja kuinka lapsi varmastikin nukkui koko yön syvästi kun ei muuta jaksanut. Pelottavaa. Mutta tuona aikana on toimittu sen ajan tietämyksen valossa, mitä lie meidän tämän päivän tavoista taivastellaan vuosikymmenten päästä.

Nykyään hunajaa ei suositella alle 1-vuotiaille, koska hunaja voi sisältää Clostridium botulinum bakteerien itiöitä. Alle vuotiaan suolistossa nuo vielä voivat elää ja aiheuttaa lapselle vakavan myrkytystilan.

Vuosina 1940-41 arviolta 1000 lasta kuoli äkilliseen ripuliin. Yhtenä hoitokeinona tuolloin oman perimätietoni mukaan oli mm. mustikka ja äidinmaito (jonka arvoa oli jo poljettu hyvän aikaa).

Ja löysin nyt ainakin yhden työn johon on samaan taulukkoon vertailtu ihmisen, lehmän ja tammanmaitoa pitoisuuksineen. Hevostutkimuksen infopäivä: Tammanmaidon koostumus 2011 sivu 5, lisäksi koosteen lopussa tuloksena on myös että tammanmaito muistuttaa rasvahappokoostumukseen läheisesti äidinmaitoa.


Tämän lähteen tiedoissa oli myös, että vuonna 1946 Lastenklinikalla tammanmaitoa oli käytetty menestyksekkäästi vastasyntyneiden ruokintaan kun äidinmaitoa ei ollut saatavilla.

Mielenkiintoista, vaikka minulla nyt ei olekaan muita lähteitä joista tarkastaa näitä tuloksia ja verrata tietojen paikkansapitävyyttä.

Mutta olipahan mielenkiintoinen kurkistus lisäruokinnan historiaan. Nämäkin huomiot ovat vain Ylpön kirjasta, uskon että tuona aikana on ollut muitakin koulukuntia lastenhoidossa ja niistä sitten aikanaan lisää jo moisia löydän.

Seuraavalla kertaa voisin vaihteeksi palata tähän aikakauteen, taas on tullut hurjasti opittua ja sitä tietoa haluan seuraavaksi käydä läpi. Synnyttäjien ja imeväisten hoitoon 1960-luvulla palaan toisella kertaa.




























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti