perjantai 23. lokakuuta 2015

Osittaisimettäjän aarreaitta



Otsikko varmasti kuvaakin tätä kirjoitusta, kirjoituksessa on paikoin sisäisiä linkkejä blogin aikaisempiin teksteihin missä on lisää tietoa käytetystä termistä tai menetelmästä. Käsiteltäviä aiheita ovat: 

1. Täysimetys ei tarkoita täydellistä imetystä
2. Osittaisimetyksen määritelmä
2a. Osittaisimetys käytännnössä
2b. Miksi osittaisimetyksestä kannustetaan täysimetykseen
3. Maidonmuodostumisen perusteet
4. Lisämaitojen purkaminen
4a. Imetyksen tehostaminen
4b. Imetyksen turvamerkit 
5. Mitä jos lapsi ei tartu rintaan
5a. Äiti "huvituttina"?
6. Vauvantahtinen pulloruokinta
6a. Lapsen stressinmerkit
7. Imetetyn vauvan maidontarve. 
Punaisella kursivoituna ovat myös isien osuudet jos joku niitä haluaa bongailla nopeasti.

1. Täysimetys ei tarkoita täydellistä imetystä

 

Täysimetykselle on lukuisia määritelmiä, tiukin (WHO) sanoo että vauva on täysimetetty vain jos hän saa rintamaitoa suoraan rinnasta, edes lypsetty ja toisella tavalla tarjottu äidinmaito ei enää sovi tuohon määritelmään (tarvittavat vitamiinit ja lääkkeet sallitaan). Toisinaan harvakseltaan tarjottu vesitilkka ei pilaa vielä täysimetetyn statusta (nykysuosituksissa täysimetetty vauva ei tarvitse vettä joka vie suotta maidolta tilaa). Nämä ovat kuitenkin tutkimuksiin käytettyjä määritelmiä ja siksi niin tiukkoja, että tulokset voisivat muuttua yhdestäkin annoksesta korviketta tai muuta ravintoa ja tutkimuksille oleellista on, että se voidaan toistaa ja turhat muuttujat on eliminoitu jotta tulokset ja tutkimusmenetelmät olisivat luotettavat. 

Arjessa vauva on täysimetetty kun hän on pelkällä rintamaidolla D-vitamiinin kanssa (ja tietenkin jos lapsella on omia lääkityksiä, ne eivät vaikuta asiaan). Vauva voi olla ensimmäiset viikot osittaisimetetty korvikelisän kera kunnes lisämaidosta on päästy eroon. Jos sairaalassa tai neuvolassa raportoisin ko. vauvasta, kertoisin että ”hän on ollut kaksiviikkoisesta asti täysimetetty", kaveripiireissä mielestäni riittää vallan mainiosti "vauva on täysimetetty", arjessa emme ole tilitysvelvollisia muille vaikka siltä välillä voisikin tuntua. 

Tukiäitinä ajattelen Imetyksen tuen tavoin, sairaalassa saadut korvikelisät tai satunnaisesti kotona saatu korvike ei vie täysimetyksen statusta, mutta terveydenhuollon näkökulmasta minulle olisi erittäin tärkeää tietoa jos lapsi saa muutakin (edes satunnaisesti) kuin äidinmaitoa (esim. allergiat, vatsavaivat, vauvan itkuisuus yms. ovat helpompia selvittää kun tietää mitä vauva on ehtinyt maistamaan).

Rintamaitoa (omaa tai luovutettua) voidaan tarjota lapselle monin keinoin; apuna voivat olla imetysapulaite, sormiruokinta (maitoa tarjoava katetriletku sormessa mitä lapsi imee), kupista hörpyttäen, lusikalla tai ruiskulla tarjoten tai pulloruokkien.


2. Osittaisimetys – mitä se on?

 

Osittaisimetetty lapsi saa muutakin ravintoa kuin pelkkää äidinmaitoa. Eli korviketta tai kiinteitä ruokia. Ja tässä pätee myös se, että jos lapsi on saanut ensimmäisen maisteluannoksen, hän on aloittanut kiinteät. Toisinaan kuulen että vanhempia on ohjattu siten ettei se lusikallinen päärynäsosetta päivässä vielä tarkoita että olisi aloittanut kiinteät, mutta niin se vain on.

Voidaan varmasti vain veikata kuinka monen lapsi aloittaa kiinteät ruoat lattialla ryömiessään, kun hän nappaa vanhempaansa nopeammin lattialle pudonneen kurkunpalasen.

Osittaisimetyksen ohella törmään jatkuvasti siihen, että äidit voivat kokea etteivät he edes imetä, he ovat harmaalla alueella, jossain välimuodossa, mutta johan se nimessäkin tulee esille, se on yksi imetyksen muoto. Ja viimeistään siellä puolen vuoden iässä jokaisesta lapsesta tulee osittaisimetettyjä vaikka olisivatkin siihen asti olleet täysimetettyjä. Ajattelen että ensimmäisen puolen vuoden polut voivat olla mitä erilaisimpia; yksi täysimettää, yksi osittainimettää, yksi tarjoaa korviketta. Puolen vuoden jälkeen nuo eri reittejä kulkeneet polut yhtenevät; viimeistään silloin jokaisella on aika tutustua kiinteisiin omaan tahtiin. 

2a. Osittaisimetys käytännössä


Ja mitä osittaisimetys käytännössä voi tarkoittaa? Monille varmasti on tuttu kuvio; imetät lasta, annat lisämaitoa, lapsen nukkuessa lypsät maitoa jonka pakastat, tarjoat pullosta, peset pulloja, pullontutteja, ihmettelet miksi lapsi kääntää pään pois rinnalta, imee ehkä hetken ja aloittaa huutamisen pää punaisena. 

Kun taas annat pulloa, vauva hotkaisee maidon ja nukahtaa. Fiilikset ovat sitä luokkaa ettei omasta maidosta ole mihinkään ja pullosta tarjottu korvike tai rintamaito on se juttu. Kaupungille lähtiessä mietit uskallatko imettää julkisesti, mitä jos vauvan raivo iskee keskellä kahvilaa? Miten pidän pullomaidon lämpimänä, missä sitä voi lämmittää? Entä ne sivustaseuraajien katseet, arvostelevatko he vauvalle tarjottua maitopulloa? Ei ole ihme, että tällainen tai edes osa tästä rumbasta uuvuttaa ja vaatii perheeltä extravoimavaroja jotta osittaisimetys saadaan ylläpidettyä tai siitä siirryttyä kokonaan rinnalle. Moni ikävä kyllä kokee tämän osalta imetyspettymyksen.

Tämän ohella korjaisin jo ylläolevasta muutamia asioita jotka perustuvat väärinkäsityksiin.
Kun vauva nukahtaa korvikepullon jälkeen ja nukkuu tuntitolkulla, mieti ehtikö vauva itkemään ennen ruokailua? Söikö vauva ahnaan oloisesti? Nämä ovat tekijöitä jotka uuvuttavat vauvan ja siksi hän nukahtaa. 
Se miksi vauva nukkuu pidemmän ajan kuin rintamaidon jälkeen johtuu siitä, että äidinmaidon proteiinin hera-kaseiini-pistoisuus on 60% - 40%. Lehmänmaidossa vastaavat lukemat ovat 20% - 80%. Heraproteiini tekee maidosta hyvinsulavaa, kaseiini taas tekee maidon valkoisen värin, miksi lehmänmaito on äidinmaitoa valkoisempaa ja minkä vuoksi lehmänmaitopohjainen korvike sulaa hitaammin kuin äidinmaito. 
Hetkessä maitopullon hörpännyt lapsi on helposti voinut syödä liikaa ja korvikkeen sulaminen vie pidemmän ajan, jolloin helposti käy niin että jos seuraavana olisi imetyksen vuoro, imetystauko venähtää aiottua pidemmäksi.

Keskityn nyt osittaisimetyksessä erityisesti yhdistelmään imetys + korvikepullo.

Nykyiset suositukset ohjaavat, että vauvalle annetaan ensin tilkka lisämaitoa ja sen jälkeen imetetään. Tällöin vauva yhdistää kylläisyydentunteen rintaan eikä tuttipulloon, kun pahin nälkä on hoidettu pullolla jolloin lapsi jaksaa paremmin syödä hitaammin heruvaa rintaa. Paljonko lisämaitoa pitäisi ensin antaa löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta, Imetyksen tuki Ry:n sivuilla ohjataan että jos vauva nukahtaa pullolle ennen kuin pääsee rinnalle, tarjoa seuraavalla kerralla 15ml vähemmän maitoa alkuun. Mikäli taas käy niin että vauva jää imetyksen jälkeen nälkäiseksi ja tarvitsee tilkan pullosta, lisää aloitusmaitoon 15ml.


2b. Miksi osittaisimetyksestä kannustetaan täysimetykseen?

 

Tukipuolella kun tukea ja neuvoa pyydetään, tämä on monen tukiäidin ensimmäinen olettamus, että äiti haluaa lisätä rintamaidon määrää ja vähentää korviketta. Terveydenhuollon puolella ylläolevan lisäksi painotetaan kansanterveydellistä näkökulmaa ja toiminnan tulisi tukeutua suosituksiin, eli imetystä on tuettava. Yksilön kannalta tietenkin valinnat ovat hänen omansa, mutta terveydenhoitajan tehtävä on edistää terveyttä ja tiedetään, että äidinmaidon myötä lapsi saa monia etuja ja imetys suojaa myös äitiä. 

Se miksi ajatellaan että halutaan eroon pullosta ovat sen tuomat jatkuvat riskit sille, että imetys päättyy ennen aikojaan. Riskihetkiä ovat mm. vauvan tiheänimun kaudet, annetaanko siinä lisää lisämaitoa vai rintaa. Vauvan rinnalta kieltäytymiset ja raivoamiset (rinta ja pullo tarjoaa eri tavoin maitoa ja toinen niistä miellyttää lasta enemmän, vauva on voinut säikähtää jotain tilannetta esim. kovaa ääntä ja siksi kieltäytyy rinnalta), puhumattakaan siitä, että äiti usein kyseenalaistaa kaiken aikaa oman kykynsä imettää lasta; riittääkö maito, miksi lapsi nyt itkee, pitäisikö antaa lisämaitoa? Jokainen pieni epäilys ja pohdinnan paikka ovat kuin risteyksiä, yksi valittu tie voi viedä kohti imetystä ja toinen taas kauemmas siitä.

Jokainen pisara äidinmaitoa on tärkeä, imetitpä lasta pienen hetken tai osittain, kaikki ovat lapsen ja sinun eduksi.
 
Tärkein idea on kuitenkin muistaa; rinnat tuottavat maitoa sitä enemmän mitä enemmän sitä poistetaan rinnoista. Ja rinnat eivät koskaan ole täysin tyhjät; mahdollisimman tyhjänä rinnat tuottavat suurimman osan maidosta ja tuotanto hidastuu sitä mukaan kuin rintojen kapasiteetti alkaa tulla vastaan (eli paljonko rinnat voivat varastoida maitoa). Rintojen koosta ei voi päätellä rintojen kykyä tuottaa maitoa, eikä maidontuotantokyky ole perinnöllistä eli se kuinka paljon äiti, sisar tai isoäiti tuotti maitoa ja onnistui imettämään on yksilöllistä.

Jos haluat keinoja kuinka jatkaa osittainimetyksellä, etkä halua täysimetykselle, tuo tämä asia esille, sillä muutoin neuvot voivat painottua siihen kuinka pullosta päästään eroon.


3. Maidonmuodostumisen perusteita

 

Ensimmäisinä päivinä vauvan vatsa on hyvin pieni, 1vrk iässä vatsaan mahtuu 5-7ml eli koko vastaa viinirypälettä. Viikon iässä vatsankoko on noin 45-60ml eli luumun kokoinen. Hyvin sulava maito, pienet maitomäärät tietenkin tekevät sen että vauva on usein rinnalla, jolloin rinta saa paljon stimulaatiota ja imetys lähtee käyntiin. Ihokontaktin merkitystä ei voi vähätellä, mielestäni siihen tuetaan aivan liian vähän ja kuinka monta imetysongelmaa se voisikaan ennaltaehkäistä tai ratkaista. (Ja synnäriltä lähtien isäkin voi vallan mainiosti pitää vauvaa paitansa alla!)

Synnytyksen jälkeen ensimmäiset kaksi viikkoa määrittävät paljon; tuona aikana maitomäärä nousee vaadittavalle tasolle. Noin toisen - kolmannen viikon kohdalla monille tulee ensimmäinen haaste; rinnat eivät ole enää turvonneet, pingoittuneet ja joku voi käsittää tämän niin että rinnat ovat tyhjät. Ei ole tarkoituksenmukaista, että rinnat olisivat kuin kovat tiiliskivet. Samaan aikaan vauvalla on myös ensimmäinen tiheänimun kausi, jolloin vauva on joitain päiviä hyvin tiheästi rinnalla. Tämä on helppo tulkita myös siten, että eihän se maito riitä kun vauva ei ole milloinkaan tyytyväinen. Jos maidon riittävyys epäilyttää, tarkkaile imetyksen turvamerkkejä.

Ensimmäiset kuusi viikkoa ratkaisevat paljon, tuon jälkeen maidonmäärää säätelee kysynnän ja tarjonnan laki, mutta mitä enemmän lapselle tulee ikää, sitä enemmän vanhempien on tehtävä töitä mikäli he haluavat päästä täysimetykselle. Käytännössä imetetyn lapsen tarvitsema maitomäärä ei juurikaan lisäänny ensimmäisten viikkojen jälkeen, joten jos ensimmäiset 3 viikkoa olet täysimettänyt ja kohtaat tiheän imun kaltaista käyttäytymistä, se on aivan normaalia; maitosi ei ole huvennut mihinkään eikä vauvan maitomäärän tarve ole yhdessä yössä tuplaantunut, se on normaalia käytöstä.


4. Lisämaitojen purkaminen

 

Riippuen siitä kuinka suuria määriä vauva saa vuorokaudessa korviketta ja minkä ikäinen lapsi on, voidaan jo ennakoida onko äidillä mahdollisuutta päästä täysimetykseen, aina se ei ole mahdollista. Korvikemäärää ei voida jättää kerrasta pois, ellei maitolisä ole hyvin pieni vuorokaudessa, eli käytännössä sillä ei ole merkitystä lapsen ravitsemuksen kannalta. Lisämaitoja purkaessa tukena tarvitaan terveydenhoitajan ohjausta ja lapsen painonseurantaa.

Ajatus korvikekkeiden purkamisessa osittain tai kokonaan on, että vähennys tapahtuu porrastetusti, jotta äidin maidontuotanto ehtii mukaan ja vauva saa jatkossakin riittävästi ravintoa. Liian nopeasti tiputetut lisämaitomäärät luovat vain oravanpyörän, että äiti huomaakin viikon kuluttua ettei tästä tule mitään, vauva on tyytymätön ja oma maito ei riitä.  

Jos lapsi on täyttänyt 4kk ja hän on tarvinnut pieniä määriä korviketta, tässä vaiheessa korviketta voidaan lähteä korvaamaan kiinteillä ravitsemussuositusten mukaisesti (Kiinteitä voidaan aloittaa aikaisimmillaan 4 kuukauden iässä).

Vähentämisen tueksi 13.10.2015 Kansallisen imetyspäivän seminaarissa julkaistiin korvikkeen purkuohjeet, jotka ovat kaikkien nähtävillä esimerkiksi täällä http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa/lisamaitojen-purkaminen
Mukana ovat ohjeet terveydenhuollolle, sekä päiväkirja vanhemmille, jotta lisämaitojen vähentäminen on suunniteltua ja hallittua.

4a. Imetyksen tehostaminen 

 

Kun imetystä halutaan tehostaa, ihokontakti on yksi perusasioista, tämä pätee myös jos haluat jatkaa osittaisimetystä ja tulee hetki jolloin tuntuu ettei imetys suju, ihokontakti houkuttelee vauvaa takaisin rinnalle. Se ei tarkoita sitä että äidin pitäisi olla seuraavat kolme päivää pimeässä makuuhuoneessa vauvan kanssa, vaan äiti voi vallan mainiosti kerätä sohvalle lempikirjansa, hieman herkkuja, katsella maratonina hyvää tv-sarjaa, ihan mitä vain. Ihokontaktia voi toteuttaa myös esimerkiksi kantoliinassa ja myös isä voi pitää lasta iholla. Ihokontakti lisää vauvan ja äidin oksitosiinineritystä. Vauvalla tämä erityisesti rauhoittaa ja lisää vaistonvaraisia toimia, eli hakeutumista rinnalle. Äiti puolestaan huomaa vauvan hamuamisen aikaisemmin ja äidin itseluottamus vauvansa hoitajana vahvistuu, oksitosiini supistaa lihaksia eli synnytyksen jälkeen auttaa kohtua supistumaan, sekä auttaa maitoa herumaan paremmin. Duodecimin (2011) julkaisussa mainitaan, että annettu oksitosiini lisää miehillä empaattisuutta.

Rinta tarvitsee stimulointia 10-12 kertaa vuorokaudessa joko imettäen tai lypsäen, osan noista kerroista on tapahduttava yöaikaan.

Imetyskerralla lapselle voi tarjota toisen, kolmannen, neljännen ja x:nnen rinnan. Jokaisella vaihdolla heruminen käynnistyy uudelleen ja saat näin tehtyä lisää maitotilausta. Jos lasta ei kiinnosta, kokeile pyyhkäistä rinnanpää kuivaksi; se on ikään kuin uusi rinta lapselle.

4b. Imetyksen turvamerkit

 

Maitomääriä vähentäessä oleellista on seurata imetyksen turvamerkkejä (vauva syö lapsentahtisesti vähintään 8-12krt/vrk, vähintään 5 pissaa/vrk, alle 6-viikkoinen kakkaa päivittäin / myöhemmin yksilöllinen tahti ok, vauva kasvaa) Vauvan on syötävä tehokkaasti ja nieltävä maitoa, eikä imetys saa sattua (huono imuote -> imu ei ole tehokas -> maitoa ei siirry rinnasta lapseen). Ja tätä voivat myös isät arvioida, isän tuoma tuki ja varmuus siitä että kaikkihan on aivan kuten monessa lähteessä mainittiin turvamerkeistä, on juuri sitä mitä äiti tarvitsee. 

Mielestäni jokaisella imettäjällä pitäisi olla oma "imetyskeijunsa" joka kuiskii korvaan "hyvin se menee, tuo on aivan normaalia", sillä se on yleisin mitä saan itsekin kertoa imetyksentuen puolella, apua ja tukea haetaan asioihin jotka ovat uusia ja pelottaviakin, mutta tuiki tavallisia.

5. Entä jos lapsi on liki kokonaan pullolla eikä halua tarttua rintaan?

Tällöin vauva on todennäköisesti tottunut siihen miltä tuttipullon tutti tuntuu suussa. Iho (rinnanpää) tuntuu vieraalta ja lasta tulisi totuttaa tähän tunteeseen. Yhtenä vaihtoehtona on sormiruokinta, eli ohut katetriletku kiinnitetään omaan (puhtaaseen) sormeen, mitä vauva saa imeä. Idea on sama kuin imetysapulaitteella ja sormiruokintaa voi myös isä tarjota. (Tämä pätee myös rintakumiin, jos se on pelkästään ollut käytössä, vauva ei tiedä miltä paljas rinta tuntuu).

Jos lasta harmittaa, se ettei rinnalta tule yhtä vuolaasti maitoa kuin pullosta, ratkaisuna on imetysapulaitteen käyttö (eli letku kiinnitetään rintaan, letkun pää tulee hieman rinnanpäätä ulommas koska rinnanpää venyy vauvan suussa, joku näppärä voi sujauttaa letkun vauvan suuhun imetyksen aikana, tuolloin huomioitava ettei letku tökkää lasta mihinkään). Imetysapulaitteesta ja sormiruokinnassa vauva saa kaiken aikaa letkusta pieniä määriä maitoa ja tuon maidon virtausnopeutta voi itse säädellä.

Lisää tietoa sormiruokinnasta, imetysapulaitteesta ja syistä miksi maito ei riitä lyödät Kun imetys ei riitä - lisämaito avuksi

Näiden ohella lapsi voi protestoida myös rintalakkoilun ja -raivarien merkeissä.

5a. Äiti "huvituttina"? 

 

Etenkin vastasyntyneiden kanssa tulisi välttää  (vähintään ensimmäiset 2 viikkoa) tuttia ja tuttipulloa, jotta imetys pääsisi vakiintumaan ja erilainen imemistapa ei häiritse hyvän imuotteen oppimista. Ja tutti ei ole välttämätön terveelle lapselle (tästä poikkeuksena äidin runsas maidontuotanto jolloin lapsi voi saada maitoa myös niinä hetkinä kun hänen ei ole nälkä mutta haluaisi silti imeä, mutta tämäkin tapauskohtaista). Äitiä en voisi nimittää huvitutiksi, koska vauva ei huviksensa ime rintaa tai tuttia, vaan lapsi saa imemisestä lohtua, joten se ei ole turhaa kuten ”huvi”-sana antaa ymmärtää. (Esim. keskosilla tämä ei päde, sillä heidän hoitonsa ja hyvinvointinsa asettaa erilaiset vaatimukset).

Lisää tietoa mm. tutinkäytöstä vatsavaivaisella lapsella: Imeväisikäisen koliikki, allergia ja refluksi.

6. Vauvantahtinen pulloruokinta

 

Jos tuttipullo kuitekin on käytössä, en voi painottaa liikaa että ehdottoman tärkeää olisi kiinnittää huomiota missä asennossa ja miten syötät lasta. Aikaisemmin tähän ei ole paljoa panostettu eikä ehkä tiedetykään niin paljoa kuin nyt. Termeillä tahdistettu pulloruokinta, vauvantahtinen tai lapsentahtinen pulloruokinta löydät paljon hyvää tietoa. Pääpointteja ovat että lapsi syötetään pystyasennossa (ethän itsekään juo pullosta selällään maaten), syöttöä tauotetaan (harva meistäkään hörppää koko lasillista henkeä vetämättä) ja vauvan stressinmerkkejä seurataan (jotta tiedetään antaa lapselle taukoa). Vauvantahtinen pulloruokinta imitoi rytmillään imetystä, jolloin vauvalle ei aiheudu sitä ristiriitaa että rinnalla hänen on herutettava ennen kuin maitoa tulee, rinnalla maito heruu sykleittäin vs. pullosta ensimmäisestä imaisusta lähtien maitoa tulee vuolaana virtana pahimmillaan ilman taukoja.

Tuttiosan tulisi olla hidasvirtauksinen, vältä anatomisia tutteja.

Ihan ensimmäisenä syöttäjä ottaa itselleen mukavan asennon, syötössä menee aikaa joten oma asento on tuettava ja vastasyntynyt etenkin, sillä heillä on pyöreä selkä ja he valuvat helposti sylissä puolimakaavaan tai makaavaan asentoon. Vaihtoehto on syöttää vauva kylkimakuulla omien reisien päällä. Vauva tulisi syöttää aina aikuisen (ei pikkulapsen) toimesta. 


6a. Lapsen stressinmerkit 

 

Lapsen käsiä ei saa peittää räteillä eikä estää häntä koskemasta pulloon. Jos lapsi haroo pulloa, tauota syöttöä, pieni vauva ei yritä itse pidellä pulloa suussaan. Jos vauva näyttää syövän maidon ahnaasti tai kuulet ”gulp gulp” äänen, tauota syöttöä, vauva joutuu joka kerta nielaisemaan uudelleen kun suuhun tulee maitoa ja sitähän tulee ellei hän saa taukoa. Myös huolestunut ilme, kulmien kurtistus (aivan kuin vauva yrittäisi katsoa sinua hyvin tarkkaan), sormien ja varpaiden avaaminen nyrkistä ovat stressinmerkkejä. Ja tietenkin jos vauva joutuu yskimään, valuttaa maitoa suustaan, on aihetta korjata asentoa ja pitää huoli tauoista. Sopiva imaisujen määrä ennen taukoa on noin 3-7kpl.

Lue täältä lisää lapsentahtisesta pulloruokinnasta.

7. Imetetyn lapsen maidontarve 

 

Imetetyn lapsen laskennallinen maidontarve 6kk:n ikään asti on 30ml/h, kerrallaan maitoa tulisi antaa maksimissaan 90ml joka vastaisi siis kolmen tunnin ruokailuja jos vauva kävisi kerran tunnissa rinnalla. Tällä määrällä vauva ei tule ylensyöneeksi, eikä tauko seuraavaan ruokailuun veny liian pitkäksi, sillä ajatus on että lapsi kävisi mahdollisimman tiheään rinnalla ja äidin keho saisi säännöllisesti viestiä ”kyllä, maitoa tarvitaan lisää”.

Ylläolevaa laskukaavaa voi hyödyntää myös jos äiti on poissa kotoa ja miettii paljonko maitoa tulisi varata vauvalle X-ajaksi. Muille vauvaa hoitaville ja syöttäville on hyvä myös opettaa, millä tavoin lapsesi syö lisämaitoa, sillä yhtenäiset toimintatavat tuovat myös lapselle turvallisuudentunnetta. 

Lisää tietoa samasta aiheesta löytyy myös

Lähteet:


Imetyksen edistäminen Suomessa toimintaohjelma 2009-2012 . THL. Saatavilla: https://www.thl.fi/documents/10531/104907/Raportti%202009%2032.pdf


Kortersluoma, S. & Karlsson, H. 2011. Oksitosiini, kiintymyksen ja sosiaalisuuden neuropeptidi. Duodecim. Saatavilla: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo99526



Lisämaitojen purkaminen. 2015. Imetyksen tuki Ry. Saatavilla: http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa/lisamaitojen-purkaminen



Suomalainen, A. Ihokontakti edistää kiintymistä ja kiinnittymistä. Imetyksen tuki Ry. Saatavilla: http://www.imetys.fi/materiaali/esitys3.pdf

 

Peltoniemi, P. Imetystä, rintaruokintaa vai täysimetystä? Käsitteet ja termit sekaisin imetysuutisoinnissa. Saatavilla: http://www.vakki.net/publications/2011/VAKKI2011_Peltoniemi.pdf



Rova, M. & Koskinen, K. 2015. Lisäruokien aloittaminen. Lastenneuvolakäsikirja. THL. Saatavilla: https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/tietopaketit/imetys/lisaruokien-aloittaminen

 

Rova, M. & Koskinen, K. 2015. Riittämätön maitomäärä. Lastenneuvolakäsikirja. THL. Saatavilla: https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/tietopaketit/imetys/imetysongelmat/riittamaton-maitomaara
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti